Uutta juttua täällä

Haluan tavallaan että pikkuinen pysyy tunnistamattomana ja sitten taas toisaalta olisi mukava lisäillä kuviakin hänestä ihan itsestään. Hmm... mitäköhän tässä tekisi, pitää pohtia jokunen aika 

Arki on raskasta, alituista huutamista ja välillä pienet unet mutta niin kai sen pitääkin olla 

Menin osastolle, tutustuin paikkaan ja vaihdoin sairaalavaatteet päälleni, sitten sain supistuksia lisääviä ja kohdunkaulaa pehmittäviä tabletteja 4h välein.

Tiistaipäivä oli  vapaapäivä lääkkeistä ja keskiviikkona jatkettiin taas lääkkeillä samalla tavalla. Näillä hoidoilla tapahtui ainoastaan vähän etenemistä parempaan mutta kuitenkin sen verran että pääsimme siirtymään seuraavaan hoitoon.

Torstaina siirryttiin synnytysosastolle jossa puhkaistiin ensin kalvot ja odoteltiin supistuksia alkavaksi, koska niitä ei tullutkaan laitettiin oksitosiinitippa puoleksi päiväksi, siitä ei kuitenkaan tapahtunut muutosta.

Torstain ja perjantain välinen yö siirryin jälleen ensimmäiselle osastolle että sain välillä nukuttua, synnytysosastolla se ei välttämättä onnistu ja öisin siellä on ruuhkaakin.

Perjantaiaamuna siirryin jälleen synnytysosastolle ja jatkettiin toinen pussi oksitosiinia. Nämä kahden päivän annokset lisäsivät siis supistuksia 3-4 min välein mutta eivät olleet riittävän kivuliaita eikä vain tapahtunut muutosta parempaan, vauva oli myöskin vieläkin aika ylhäällä. 

Siitä sitten lääkärit tekivät päätöksen että mennään sektioon kun kaikki keinot ovat nyt yritetty. 

Leikkaus meni hyvin, itse toimenpide tuntui aika hurjalta... olin puudutettuna rinnoista alaspäin mutta tunsin että jotain siellä mahassa tehtiin ja ennen kuin vauva otettiin ulos, se tuntui aika hurjalta... tuntui kuin sisuskalujani väänneltäisiin loputtomiin, puristin miestä kovin kädestä ja kun kuulimme ensimmäisen huudon, purkautui tunteet ulos, kyynelvirta oli meillä loputon. Vieläkin itkettää kun muistelen tuota tapahtumaa...

Pikkuinen tyttö syntyi 27.5, klo 13.43, 3060g ja 50cm  

Pikkuinen annettiin viereeni muutamaksi sekunniksi jotta sain puhella hänelle ja sitten hän meni kenguruhoitoon miehen paidan alle kun mut laitettiin kokoon. 

Heräämössä sain vauvan syliini, olimme hyväkuntoisia paitsi jalkani jotka olivat tunnottomat ja meitä tarkkailtiin jonkin aikaan, sitten siirryimme uudelle osastolle jossa olimme 5 pv. Yritin parannella itseäni ja vauva oli koko ajan vierelläni jotta pääsin imettämään. Niinä päivinä ei paljon nukuttu ja yötkin valvottiin, kerran hoitaja otti pienen itselleen että sain nukuttua edes pari tuntia putkeen. Ne on ne hormoonit jotka jyllää eikä sitä itse tiedä koska on väsynyt. 

Nuo viikon ronkkimiset ja kohdunkaulan tunnustelut tuntuivat todella ikäviltä sekä sektion jälkeen kun paineltiin kohtua jottei veri hyytyisi sisälleni jolloin olisi tulehdusvaara. Tuossa painelussa kipuun olisi ehkä auttanut jos epiduraalitilaan laitettu puudute olisi mennyt oikeaan paikkaan eikä sängyn lakanoihin mutta tiedä sitten. Kun kysyin hoitajalta että miten pystyn välttämään tuon painelun ja vastauksena sain että istua ja seistä pitäisi niin aloin heti niitä opetella kovista kivuista huolimatta. Nämä kivut olivat niitä mun synnytyskipuja  

Eilen illalla ja yöllä supisteli 7-8 min välein mutta eivät olleet kivuliaita, sellaista jomottelua vain mutta yllätyin kyllä tuosta tahdista.

Tänään olen nyt kerran laskeskellut ja silloin kellotin taas n. 7 min, täytynee taas laskea vähän useampia että onko sama tilanne. Kyllä tuolla alakerrassa on pakko jotain tapahtua mutta viimeistään huomenna aamupäivällä tiedän sitten enemmän kun on se yliaikakontrolli 

Eilen illalla/yöllä tuli suppareita 7-8 min välein mutta ei kipeitä, sellaista lantioseudun jomotusta vain. Sitten kerran sattui puoli-istuvassa asennossa pistelemään oikealta aika kauankin.

Tänään on pistellyt oikealta puolelta aika useasti ja ei tuo vatsa mitenkään erityisen kovaksi mene ollenkaan joka kerta. Ihan kuin menkkajomotusta mutta oikealta munasarjasta... mistäköhän tässä on kyse, ihmettelen ma 

Illalla tuli 9 min välein suppareita ja tällä kertaa pisteli edestä ja jomotti alaselkä. Aina tälläistä jotain pientä tulee mutta ei kuitenkaan mitään repäisevää että voisin sanoa "no nyt tapahtuu". En siis vielä luovu toivosta mutta onhan tämä tosiaan henkisesti aika raskasta odottamista 

Neuvolassa tuli käytyä ja Peukun tilanne on ihan sama kuin ennenkin. En kylläkään ollut lääkärin tutkittavana tällä kertaa mutta kiinnittymistä ei ole tapahtunut vieläkään.

Syke oli ihan hyvä ja omakin verenpaine hyvä joten ei mitään huolta vielä. Enitenhän tässä rassaa tää odottelu ja taas tuli pientä masennuksenpoikasta kun ei mitään ole tapahtunut.

Laitettiin synnärille lähete yliaikaiskontrolliin ja odottelen soittoa sieltäpäin, jos ei huomisen aikana ole vielä tullut niin soittelen itse puol 3 aikaan.

Täällä vieläkin...

Ainoat kivut mitä on nyt olleet, tulivat eilen saunassa. Koko alavatsa pisteli kuin olis kovemmatkin kuukautiskivut meneillään ja kauan. Sitten ne loppui eikä saunan jälkeenkään tullut mitään.

Mitä sitten nekin lienee olleet ja miksi tulivat vain saunassa, mahtoikohan Peukun touhuaminen lisätä painetta tms. 

Sitten illalla oli vielä vatsakin ihan sekaisin ja luulin jo että no nyt alkaa ens yönä tapahtua mutta kyllä mä sitten simahdin just ennen Euroviisujen pistelaskua ja nukuin ihan normaalisti, pöh sanon 

No niin... tänään on sitten LA 

Kun monta kuukautta sitten katselin tätä hetkeä, tämä oli pelkkää numeroa. Numero, numero, piste, numero, piste ja kalenterissa tyhjää iso kasa sen ja tämän päivän välissä. Mutta nyt on juuri SE päivä, pitkään odotettu ja tässä sitä vaan vieläkin mennään samalla tavalla kuin ennenkin... aamulenkki koiran kanssa kuten ennenkin ja aamukaffet läppärin edessä kuten ennenkin 

Tänään on kuitenkin hyvä päivä, mieli on hyvä ja ihmeen aurinkoinen kun vertaan edellisiä päiviä tässä. Johtuu myös ehkä siitä että jotain on tapahtumassa ja näin olen vain odottelevalla mutta hyvällä tuulella.

Neuvolassa tuli eilen käytyä... lääkäri näki vaatteiden läpi ja sanoi heti kun tavattiin että ihan kuin vatsani olisi jo alempana ja se piti paikkaansa. Peukaloinen oli tullut alaspäin kuulemma selvästi viime viikkoisesta mutta pää heilui vielä vähäsen joten kiinnittymistä ei ollut tapahtunut. Myöskin kohdunsuun tilanne oli sama eli mitään ei ole tapahtunut. Mutta silti oli positiivisia uutisia 

Eilen illalla kun istuin puoli-istuvassa asennossa sängyssä niin Peukku touhusi alakerrassa oikein kunnolla, pisti ja vihloi niin pirusti ja sitä kesti aika kauankin jaksottain. Ajattelin että jos tuosta alemmas haluaa vielä mennä niin sitten ollaan jo ulkona, niin alhaalla oltiin jo.

Pidän näitä vihlomisia niin hyvänä merkkinä että miehellekkin sanoin jo että seuraavaksi odotellaan niitä vesiä... mutta tässä voi vielä vierähtää tovi