Rv 35+3

Heräsin klo 02.30 vessaan enkä sen jälkeen saanut enää kunnolla unta, katsoin kelloa vielä 04 ja senkin jälkeen meni aikansa kunnes vihdoin nukahdin.

Tämän valveillaoloni aikani ensimmäistä kertaa tämän raskauteni aikana aloin miettiä synnärille lähtöä ja miten se tapahtuisi, ei ainakaan tämän valveunen aikana kovin mukavasti mutta ehkä nämä on myös niitä pelkotiloja joita alkaa tässä tulla... meneekö kaikki hyvin jne jne.

 

Olin siis tavanomaisella aamulenkillä koiran kanssa, mies oli tullut yövuorosta kotiin vähän aikaisemmin. Kävelin tutulle mutkalle ja koira teki kakat tutulle paikalleen joita polvistuin noukkimaan pussiin. Tuo ylösnouseminen on ollut jo jonkin aikaa aika vaivalloista mutta tämän nousun jälkeen alkoi vatsaan sattua ihan hirveästi. Otin kiinni lähimmästä liikennemerkistä ja nojasin sitä vasten kumarassa.

Viereen tuli nainen joka oli sattumalta nähnyt oudot liikkeeni ja kysyi mikä hätänä, pidellen vatsaani sanoin että kyllä tämä tästä kohta ohi menee, lepään vähän aikaan, olin silti huolissani. Mutta kipu yltyi ja jatkui ja kohta farkkuni jotka ovat tällä hetkellä ainoat ulkohousuni olivat aivan veressä. Vieras nainen pelästyi, samoin minä ja sanoin että ei kai vain istukka ole revennyt... verta tuli edelleen ja olin jo paniikissa.

Sanoin naiselle että mene tuonne taloon (kuvailin talon, rapun, oven numeron ja sukunimeni), soita ovikelloa monta kertaa, mies on jo kotona ja kerro että vaimo tarvitsee pikaisesti apua ja ambulanssin. Pidin edelleen koirastani kiinni ja näin miehen juoksevan luokseni, hän oli soittanut ambulanssin ja juoksi viemään koiran kotiin. Ehdin siinä vielä kertoa että koira oli jo tehnyt pisut ja pasut.

Ambulanssi saapui... huusin paniikissa itkuisena että pelastakaa vauva, olen 36 raskausviikolla, nukuttaa mut ja leikatkaa vauva ulos... kokeilin vatsaani enkä tuntenut liikkeitä, huusin jälleen pelastakaa se heti tässä ja nyt.

Puristin miehen tyynyä... hän tosiaan oli vielä töissä ja käänsin kylkeä, toivoin etten jatkaisi tuota valveunta enää ja silittelin vatsassani myllertävää pikkuista... Peukku oli hereillä myös ja kohta nukahdin kunnolla.