Rv 39+2

Voi kun tulisi jo tiistai ja uusi neuvolalääkäri käynti, haluaisin tietää että onko jotain tapahtunut jo mutta kaippa minä sen itsekin tunnen edes jollain tavalla ja nyt on sellainen olo että ei ole vielä mitään tapahtunut.

Onhan tässä tosiaan aikaa vielä eikä se laskettu aika ole mikään raamattu jota noudatetaan, sehän on vain viitteellinen aika ja siitä voi hyvin mennä vielä pari viikkoa eteenpäin, sitten vasta puhutaan yliaikaisesta. Olen tälläinen ikuinen hoppuilija kun jokin tietty aika lähestyy ja käyn kärsimättömäksi, se on se mun yksi huono puoleni 

Ajattelin tässä että mun raskaus on mennyt kyllä ihan omalla painollaan ja oireita on tullut juuri niillä viikoilla kuten esim. vau.fi:n sivulla on kerrottu joten eiköhän tässä loppuun asti mennä ihan normaalisti, ei yhtään aikaisemmin... ehkäpä tosiaan pikkasen myöhemmin.

Huom, yritän tässä rauhoitella itseäni koska tosiasiassa olen erittäin kärsimättömän oloinen... mieskin tuli yövuorosta kotiin ja sattui sanomaan että vilkuilee puhelinta aika useasti yön aikana että josko olisi tullut jotain lähtöön viittaavaa viestiä. Niin... hyvin nukuin taas yöni vaikka heräilenkin muutamaan otteeseen joten ei tässä mitään kiirettä mihinkään suuntaan 

 

Tuosta sektiopelosta ja synnytystavasta vielä... En tosiaan pelkää itse synnytystä millään tavalla vaikka tietoa olen siitä nyt saanutkin, sektiosta en kylläkään ole hirveästi lukenut enkä oikein haluakaan. Uskon vain että kaikki menee juuri niinkuin elämä on sen tarkoittanut... ehkä tämä kaikki ajattelu juontaa juuri tästä meneillään olevasta tilastani ja sen helppoudesta alusta alkaen.

Mutta on yksi asia jota pelkään enkä ole siitä kenellekään maininnut vielä. Pelkään nimittäin sitä että synnytyksen jälkeen olen niin huonossa kunnossa jostain syystä etten pysty olemaan pikkuisen kanssa. Se ehkä voidaan tuoda viereeni mutta en pysty nauttimaan ja iloitsemaan asiasta huonon kuntoni vuoksi.

Mistä tämä tälläinen pelko sitten juontaa juurensa... no yksi juttu on tuo oman äitini vaikea alku kanssani sairaalassa. Hän oli saanut jonkin pöpön siitä sektiosta ja meni sen jälkeen niin huonoon kuntoon ettei pystynyt olemaan kanssani kolmeen viikkoon, musta toi olis aivan järkyttävä tilanne  

Toinen juttu on se että kerran nukutuksen jälkeen sain väärää pahoinvoinnin lievityslääkettä ja menin siitä niin huonoon kuntoon etten pystynyt kunnolla puhumaan, olin niin heikkona ettei mistään tullut mitään.

Ehkä nämä muutamat asiat painavat mieltäni ja siksi tuo synnytyksen jälkeinen hetki tuntuu vähän pelottavalta mutta sekin menee sitten niin kuin menee... onneksi on sitten vierellä rakastava isi joka hoivaa pientä, huh kun tuli ihan herkkä olotila tästä ajatuksesta, taidan lopettaa tälläisen aamukirjoittelun nyt