Maanantaina (rv 41+5) menin sairaalaan yliaikakontrolliin jolloin mut otettiin sisään ihan kuin olin jo toivonutkin, otin kassinkin mukaan ja sanoin että haluan tosiaan että tämä laitetaan nyt alulle... olin henkisesti jo pikkasen väsynyt odottamiseen.

Menin osastolle, tutustuin paikkaan ja vaihdoin sairaalavaatteet päälleni, sitten sain supistuksia lisääviä ja kohdunkaulaa pehmittäviä tabletteja 4h välein.

Tiistaipäivä oli  vapaapäivä lääkkeistä ja keskiviikkona jatkettiin taas lääkkeillä samalla tavalla. Näillä hoidoilla tapahtui ainoastaan vähän etenemistä parempaan mutta kuitenkin sen verran että pääsimme siirtymään seuraavaan hoitoon.

Torstaina siirryttiin synnytysosastolle jossa puhkaistiin ensin kalvot ja odoteltiin supistuksia alkavaksi, koska niitä ei tullutkaan laitettiin oksitosiinitippa puoleksi päiväksi, siitä ei kuitenkaan tapahtunut muutosta.

Torstain ja perjantain välinen yö siirryin jälleen ensimmäiselle osastolle että sain välillä nukuttua, synnytysosastolla se ei välttämättä onnistu ja öisin siellä on ruuhkaakin.

Perjantaiaamuna siirryin jälleen synnytysosastolle ja jatkettiin toinen pussi oksitosiinia. Nämä kahden päivän annokset lisäsivät siis supistuksia 3-4 min välein mutta eivät olleet riittävän kivuliaita eikä vain tapahtunut muutosta parempaan, vauva oli myöskin vieläkin aika ylhäällä. 

Siitä sitten lääkärit tekivät päätöksen että mennään sektioon kun kaikki keinot ovat nyt yritetty. 

Leikkaus meni hyvin, itse toimenpide tuntui aika hurjalta... olin puudutettuna rinnoista alaspäin mutta tunsin että jotain siellä mahassa tehtiin ja ennen kuin vauva otettiin ulos, se tuntui aika hurjalta... tuntui kuin sisuskalujani väänneltäisiin loputtomiin, puristin miestä kovin kädestä ja kun kuulimme ensimmäisen huudon, purkautui tunteet ulos, kyynelvirta oli meillä loputon. Vieläkin itkettää kun muistelen tuota tapahtumaa...

Pikkuinen tyttö syntyi 27.5, klo 13.43, 3060g ja 50cm  

Pikkuinen annettiin viereeni muutamaksi sekunniksi jotta sain puhella hänelle ja sitten hän meni kenguruhoitoon miehen paidan alle kun mut laitettiin kokoon. 

Heräämössä sain vauvan syliini, olimme hyväkuntoisia paitsi jalkani jotka olivat tunnottomat ja meitä tarkkailtiin jonkin aikaan, sitten siirryimme uudelle osastolle jossa olimme 5 pv. Yritin parannella itseäni ja vauva oli koko ajan vierelläni jotta pääsin imettämään. Niinä päivinä ei paljon nukuttu ja yötkin valvottiin, kerran hoitaja otti pienen itselleen että sain nukuttua edes pari tuntia putkeen. Ne on ne hormoonit jotka jyllää eikä sitä itse tiedä koska on väsynyt. 

Nuo viikon ronkkimiset ja kohdunkaulan tunnustelut tuntuivat todella ikäviltä sekä sektion jälkeen kun paineltiin kohtua jottei veri hyytyisi sisälleni jolloin olisi tulehdusvaara. Tuossa painelussa kipuun olisi ehkä auttanut jos epiduraalitilaan laitettu puudute olisi mennyt oikeaan paikkaan eikä sängyn lakanoihin mutta tiedä sitten. Kun kysyin hoitajalta että miten pystyn välttämään tuon painelun ja vastauksena sain että istua ja seistä pitäisi niin aloin heti niitä opetella kovista kivuista huolimatta. Nämä kivut olivat niitä mun synnytyskipuja